3.10.2011

Aavikon kutsu

Jennan kello herätti meijät tuntia liian aikaseen, joten yöunet jäi liian lyhyiksi. Töihin lampsittiin taas samalla laiskuudella kun ennenkin ja saatiin leikkimielistä palautetta Warrenilta siitä että oltiin neljä minuuttia myöhässä. Kaikki päästiin tänään editoimaan, Jenna ja mie promoja ja Piia Riversideä.

Meillä oli huoneessa lemmikki, jonka kohtaloksi koitui Justin Bieber.

Mie pääsin myös iltapäivällä kuvaamaan kuvituskuvaa Warrenin projektiin. Käveltiin sitten Piian kanssa ympäri kaupunkia ja kuvattiin rakennuksia sekä ihmisiä. Säät vaihteli melkein sateesta auringonpaisteeseen, mutta keskimääräisesti oli pilvistä. Lämmintä oli kuitenkin, joten kyllä huomaa että kesä on viimein tulossa. (Huomaa muuten myös ötököiden osalta, kun kaikenlaista lutikkaa ja surisijaa pörrää ympäriinsä.) Nimenomaan tulossa - ja just kun myö ollaan palailemassa kylmään Suomeen 13 päivän päästä.

Tämän aamun tuotantoa á la Sanni: kuva joka ei liity päivän tapahtumiin millään lailla.

Hostellilla angstattiin jonkin aikaa herkkien biisien tunnelmissa pimenevässä huoneessa, kunnes päätettiin mennä tekemään ruokaa. Kananugetteja ja ranskiksia, joka epäonnistui aika loistavasti koska meillä ei ollut suolaa. Joku nimittäin on pölliny sen eikä kehattais enää ostaa uutta kun ollaan täällä niin vähän aikaa. Tänään ei ole ollut meidän päivä muutenkaan, kun päivällä Piia unohti rahansa hostellille ja huomasi sen vasta Woolworthsin kassalla. Mie sitten ritarillisesti syösyin luottokorttini kanssa maksamaan ostokset. Päivän urotyö tosissaan (not).

Takaikkuna.

Huomasin eilen ekaa kertaa, että jopa kuu taivaalla on täällä väärin päin. Down under on siis tosissaan varsin osuva nimitys Australialle. Ainii, ja pitää vielä hehkuttaa että varattiin viimein se reissu Pinnaclen aavikolle. Tulee kruunaamaan kyllä miun matkakokemuksen täysin, kun en ole vielä ikinä käynyt oikealla aavikolla. Reissuun kuuluu vierailu villieläinpuistoon, vierailu Intian valtameren hummeritehtaalla ja tietenkin itse Pinnacle, unohtamatta hiekkalautailua Lancelinin hiekkadyyneillä! Mie en oikeesti melkein malta odottaa tätä reissua. Pitää vaan toivoa että sää on hyvä ens lauantaina, niin saisin sitten hienoja kuvia (ja tietenkin muistoja) päivästä. Pinnacle, here we come!



P.S. Jenna haluaa lisätä, että eilisen blogitekstin kuvassa esitetty karvajalka EI ole hänen. Päivän naurufail kun luettiin Piian kanssa tuo teksti kuvituksineen kun sai ehkä hieman väärän käsityksen :D 

1 kommentti:

  1. Täälläkään ei malteta odottaa tuota Pinnacle-reissua! :) Toivotaan huippuhyvää keliä sinne silloin. Me ollaan niiiiiiiin hengessä mukana kun seurataan teidän reissua että näin jopa unta Sannista ja pilvenpiirtäjästä. :)

    VastaaPoista