Fremantle - been there

Tää päivä alko hyvin kun Jenna löys työmatkalta jonkun onnettoman hukkaaman kurkun ja adoptoi sen meidän ruokaperheeseen. Tästä onnenpotkusta tulossa postaus varmaan huomenna kuvien kera, kun kurkku seurasi ahkerasti mukana ja ehti tehdä vaikka mitä. Töissä Jenna sitten jatkoi (rakkaan kurkkunsa kanssa) programming- osastolla, kun Piia ja mie vaan oltiin pari tuntia tekemättä mitään. Tai paljonhan me siinä kerettiin: katottiin tosi hienoa taideohjelmaa, keskusteltiin musiikista ja sitä kautta IB lopputyöstä. Oli vähän puhetta jos tehtäisiin se täällä Australiassa. Älkää huoliko, idean tasolle se toistaiseksi jäi kun ei tiedetä aihetta tai mitään muutakaan työnjaosta saati näyttelijöistä.

Jenna lukittiin studioon eroon rakkaasta adoptiokurkusta, jolloin seurauksena oli erittäin huonoa käytöstä. (Tilanne on lavastettu ja kuva kaivettu arkistosta, mutta näinkin olisi voinut käydä.)

Käytiin lounastauolla syömässä KFC nimisessä ketjussa, jota ei ilmeisesti Suomessa ole. Täällä hämmästeltiin tätä faktaa jo aiemmin, kun ainakin school kidit oli ihan varmona että KFC on maailmanlaajuinen ketju. Sieltä saa siis erilaisia kanaruokia ja ihan hyvältä tämänpäiväinen kanahampurilaisateria maistuikin. Hirmu epäterveellisesti tulee täällä syötyä kun eilenkin käytiin mäkkärissä :D Vois olla tapojen parantamisen aika ja mennä huomenna johonkin mistä saa ihan oikeeta, terveellistä ruokaa.

Fremantlen asemalla.

Lounastauon jälkeen Piiat ja miut lähetettiin Fremantleen Jingjingin kameraihmisiksi. Junalla matkustettiin taas ja Carolynn suositteli meille SmartRider elektroniikkalippuja, jotka tulis pitemmän päälle halvemmiksi kuin kertaliput. Ihan hyvältä idealta kuulosti ja pitää nyt arvioida tää meidän käyttötarve tälle lipulle.

Fremantlessa otettiin taksi ja ajettiin erään professorin luo, jota haastateltiin julkiseen terveydenhuoltoon liittyvillä kysymyksillä. Piia oli tällä kertaa virallisesti kameran takana, mie toimitin vaan äänimiehen ja jalusta-assistentin virkaa. Haastattelu loppui hieman kesken, kun professorille tuli kiire johonkin tapaamiseen (myö oltiin luonnollisesti vähän myöhässä aikataulusta) ja lähdettiin sitten takaisin Perthiä kohti, ensin bussilla, sitten junalla. Lippusekoiluista huolimatta päästiin turvallisesti takaisin. Tämän jälkeen mie lähdin kauppaan ostamaan jugurttia ja Piia jäi editoimaan.

Fremantle näytti pikavisiitin perusteella ihanan rauhalliselta pikkukylältä. Voisin melkein vaikka muuttaa sinne :)

Loppupäivä meni sitten miun osalta huoneella näitä rupia parannellen. Vähäsenhän tuo häiritsee olla ihmisten ilmoilla tämän näköisenä, joten yritän vältellä julkisilla paikoilla liikuskelua vielä toistaiseksi. Toivotaan että Piian pelastavan rasvan ja Jennan desinfiointiaineen avulla nää lähtee parantumaan. Oon henkeni velkaa molemmille :D Lopuksi haluaisin vielä kiittää veljeäni Perttua Suomessa. Siulta tää rupi tarttu minuun, joten kosto on suloinen ;)  

Lyhyestä virsi kaunis

Tänään oli ehkä paras päivä tähän mennessä! Töissä oli tarpeeksi tekemistä: heti aamulla pääsin melkein Warrenin ja Tiborin (Technical Coordinator & Station Manager) kanssa kuvaamaan jotain jonnekin kauas, mutta sitten tuli pieni ongelma junalippujen kanssa, joten en mennytkään vaan tulin takaisin TV-asemalle. Sitten tein pätkän videopäiväkirjaa Sannin kanssa Perthin kaduilla sillä välin kun Piia editoi. Iltapäivällä menin kuvaamaan haastattelua kiinalaisen tytön kanssa nimeltä Jing-Jing. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä ja onnistuttiin jopa tutustumaan uusiin mukaviin ihmisiin hostellilla: australialainen, ranskalainen ja uus-seelantilainen, joille tehtiin ruokaa hyvän vaihtokaupan tuloksena! Toisin sanoen tehtiin ruokaa ja saatiin myös syödä sitä. Lyhyestä virsi kaunis ja hyvää yötä kaikki!

PS. Lähetin myös kortteja ihmisille, joten tarkkailkaa postianne!



Shakiran kappale on täällä kovassa soitossa (why?) ja todennäköisesti vielä joskus herätysäänenä aamulla Barbie Girlin tilalla.

Spatula on siveltimeni, pannukakku taiteeni

Näin sanoi suuri pannukakkumestari Jenna. Ärsyttävän rupisen päivän jälkeen olikin kiva tehdä pannukakkuja mestarimme opissa - Harry Potter sellaisia vieläpä.

Mestari työssään...

...ja taidetta syntyy.

Oppipojan teos ei aivan miellyttänyt mestarin silmään. Voitte varmaan arvata kumpi tekeleistä on kumman.

Mestariteos á la lentokoneesta varastettu hillo.

Huomenna kohti uusia seikkailuja erittäin mielenkiintoisen lappunaama- viritelmän kanssa. Näitä märkärupia on ihan kivasti ja niitä kutittaa/kirvelee vuorotellen melko mukavasti. Toivottavasti tuo Piian pelastava basibact voide auttaa ja ennen kaikkea, että se riittää. Oli kyllä ihan mielenkiintoista kuulla apteekissa päivällä käytyäni, että Australiassa kaikkiin antibioottivoiteisiin pitää olla lääkärin resepti. Sitä tässä just viimesenä kaivataankin kun on kieliongelmat ja kaikki vakuutushommelit yms yms. mitkä aiheuttaa hirveetä ahistusta :D Katsellaan nyt miten käy.

Nyt Sanni jupiset, riimisi rupiset...

Maanantaiaamu eli aika mennä taas töihin rentouttavan viikonlopun jälkeen. Mie ja Sanni laitettiin heti kasaamaan kamoja, kun meidän piti lähtee kuvaamaan. Hypättiin brittityttö Anwinin kanssa jonkun ukon autoon ja lähdettiin kohti kuvauskohdetta. Oli aika jännää, kun ei todellakaan ollut mitään hajua mitä ollaan menossa kuvaamaan... Määränpäänä olikin sitten yllättäen joku lelujen testaushommeli, missä ihmiset siis testaili leluja, ilmeisesti jotain messua varten. Toimin kiltisti Sannin kamera-assistenttina, kun kuvattiin pari haastattelua ja muuta mukavaa. Loppupäivä menikin sitten editoidessa sitä matskua ja esitellessä Jing jingille (kiva nimi) meidän tekemiä prokkiksia. :P

Anwin kertaamassa haastattelun kysymyksiä

Sanni kuvailemassa

S + J lähti aikasemmin töistä ostamaan Jennalle pesupussia (tai siis Jennan vaatteille) ja mie jäin vielä vähäks aikaa tappelemaan Premieren kanssa.. Sit pyörähdin nopeesti parissa vaatekaupassa kattomassa täkäläisiä hintoja. Eläminenhän on täällä aika kallista, joten vaatteetkaan ei (ikävä kyllä) mitään halvimpia ollu, mutta eiköhän noita jonkun verran tartu mukaan. Vielä ei kyllä uskalla pahemmin shoppailla, että rahatilanne ei yllätä loppuajasta liikaa.. :D

Kalliit hinnat ei kuitenkaan oo ainut ongelma täällä. Sannilla nimittäin on märkärupea naamassa, mikä voi sitten kivasti tarkottaa sitä, että se leviää meille muillekin... Onneks miulla kuitenkin sattu olemaan mukana rasvaa, mitä siihen voi laittaa (kiitos äiti!!), niin Sannin ei tarvii lähteä mihinkään lääkäriin sen takia ja saadaan ehkä pelastettua ittemme sen avulla. Ollaan täällä nyt desinfioitu ja pesty kaikkea, toivottavasti ei oo liian myöhästä..

Desinfiointia (laatu.......)

Pelastavat enkelit

Jee, että semmosta tänään. Ainiin, miun piti mainita, että Sanni ja Jenna valittaa, kun pesukone on kuulemma tuhonnu niitten vaatteet :D Melko positiivinen päivä taas tänään siis!

Mitä kirahvi sanoo?

Vihdoinkin toteutettiin tänään se, mikä piti tehdä jo viime viikonloppuna: eläintarhan katsastus! Aamulla aikaiseen jo lähdettiin matkaan, mutta ei päästykään perille Kattibussilla, koska jonkun tiesulun takia se alkoi ajaa vasta kello 11 - eli tunti sen jälkeen kun oltaisiin haluttu! Joten harrastettiin liikuntaa ja käveltiin kivasti satamaan asti. Sen jälkeen lautalla joen yli ja eläintarhan etsiminen alkoi.

Pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus suomalaiselle Australiassa! Löydettiin ensimmäinen kunnon suojatie, vaikka se olikin vain neljän viivan pituinen....

Sisällä eläintarhassa lähdettiin kiertämään ensin Australia Walkabout -nimiselle reitille. Vastaan tuli (yllättäen) heti ensimmäisenä kengurut ja wallabit. Tiesittekö, että kengurulla ja wallabilla ei periaatteessa ole muuta eroa kuin koko? Cooool! Tällä osastolla kengut ja walbit hyppivät vain vapaina, ainoastaan ihmisten liikkuma-aluetta oli rajoitettu, jotta eläimillä olisi oma rauhallinen tila, jossa levätä jos ei huvita seurustella turistien kanssa. Yksi kenguru kävikin pomppimassa narulla aidatussa kävelytilassa, joka herätti ihmisissä suurta innostusta.


Halusin ehdottomasti nähdä kenguruita, kirahveja, apinoita ja koaloita. Kaikki muut tuli nähtyä, paitsi kirahvit, jotka olivat laiduntamassa jossain kauempana niin, että ei niistä nähnyt muuta kuin kaulat ja nekin vain kaukaa... Vesinokkaeläimiä ja vompatteja ei nähty, ehkä niitä oli jossain mutta liian hyvin piilotettuna. Mutta onneksi söpöt mangustit pelastivat lopulta tämän pettymyksen tuskaisen sielun, jonka kirahvien ruokailutottumukset viiltelivät avohaavoille.

Ehdottomasti yksi söpöimmistä otuksista!

Näin Numbatia ajetaan!

Ja saatiin myös kaikkien iloksi kuvattua Flipillä ihan videomateriaalia, tässä siis nopeasti editoitu tiivistelmäpätkä Perth Zoo:n eläintarjonnasta!

Wanted: Muscles

Jaahas, laiska lauantai takana. Tänään ollaan lähinnä syöty ja löllöilty hostellilla huoneessa ja yhteisissä tiloissa. Joten tämän päivityksen sisältönä tulee olemaan kuvien muodossa tämä hostelli kaikkine herkkuineen ja epäkohtineen! Myöhemmin yritetään myös laittaa videomateriaalia kaupungista tai muusta vastaavasta, kunhan keksitään hyvä tapa ladata ne koneelle tuskaisen rajoitetun netin kanssa.

Tänään ruokana tehtiin tortilloita ja helvetin hieno kattaus myös

Saatanallinen salsapurkki, joka vaati 2 miehen (ja 1 naisen) voimat ennenkuin lähti auki! Meidän oma Muskeli-Piia ei saanut auki, joten piti turvautua apuvoimiin. Ensimmäinen kokelas ei millään saanut avattua, joten tämä päätti sitten kääntyä kaverinsa "Muskeli-Masan" puoleen, joka onnistui haastavassa tehtävässä vaikeuksitta. Uuuuu!

Billabongin kuntosali, jossa ei tosin koskaan olla nähty ketään

Suosittu allas-osasto, jossa sitä enemmänkin on nähty porukkaa joka kellonaikaan...

...Mutta bileet loppuu (tai vaihtaa paikkaa) klo 1 am



Dataus piste <3

Sannin rintavarustus kertoo totuuden meidän huoneen aamutunnelmista, getting up is horrible!

Tiedoksi äideille, Sanni muisti ottaa vitamiinit, Jenna muisti syödä ja Piia muisti olla kiltisti.

Ja loppujen lopuksi saadaan ehkä kuva Wall of Shame:lle! Jos hankitaan jostain kuva paperille.

PS. Sannin piti olla töissä, mutta ei ollut. Ilmeisesti kellonaika väärinkäsityksen takia, koska työpaikalla ei ollut ketään... Piian kanssa otettiin sillävälin aurinkoa takapihalla :)

That's what I get

Aamulla töissä ensimmäinen tehtävä oli tulostaa suomalaisen makaronilaatikon ohje Carolynnille. Samalla puolet aseman ihmisistä kiinnostui ohjeesta, joten niitä tuli jaettua itse kullekkin. Ihan kummallista kun meillä Suomessa makaronilaatikko ei todellakaan oo mitenkään erikoista, mutta täällä sitä pidetään jotenkin ihmeellisenä. Päivän awws fiilikset sai kun äänimies Chris yritti ääntää sanaa Koskenlaskija (juusto joka mainittiin ohjeessa) oikeaoppisesti. Sivuhuomautuksena, että Chris on ihan mahtava tyyppi :D

Rautatieasemalla...

Tänään suuntana oli Roxanne's Cake Shop- nimisen uuden reality sarjan kuvaukset. Aamulla laitettiin kamat kasaan ja testailtiin äänilaitteiden toiminta Chrisin kanssa. Warren tarkisti vielä että kaikki on mukana ja ei kun menoksi. Ensiksi suuntana rautatieasema, josta liput Cockburn- nimiseen paikkaan. Junamatka oli mielenkiintoinen kokemus ja miehet sai hyvät naurut kun en mienannut osata näyttää lippua konduktöörille. Njoo, oli kieltämättä aika huvittava olo siinä vaiheessa :D

 Perillä Cockburnissa nainen (Christine?) tuli hakemaan meitä pienellä vielotetilla Fordillaan johon sitten yritettiin ahtaa kaksi isoa kameralaukkua, äänilaukku ja kolme ihmistä. Oli kyllä aika tetriksen peluuta, mutta saatiin ne loppujen lopuksi aseteltua. Ajeltiin sitten jollekkin asuinalueelle, jossa tavattiin Roxanne niminen kakuntekijä. Tekee sellasia hienoja kakkuja, jollasia joku on saattanut nähä ohjelmassa Kakkutehdas (tuli joskus ainakin Jimiltä). Tutustumisien ja esittelyjen jälkeen laiteltiin kamat pystyyn ja keskusteltiin hieman siitä mitä tulee tapahtumaan. Miuthan tosiaan laitettiin ihan kymiltään eilisen kahvikupin filmaussession jälkeen ottamaan lähikuvia kakunteosta. Ja ilmeisesti tää vielä menee telkkariin about 59 000 katsojan nähtäväks, joten eipä ollut yhtään paineita... :D

Roxanne, Chris ja Warren varsinaisten kuvausten jälkeen keskustelemassa shown introsta.

Kuvauksissa kesti noin kaksi tuntia (matskua tuli kaksi kasetillista) ja voitte uskoa että kädet oli aika kuolleet sen jälkeen - Warren nimittäin halusi paljon kuvaa kakun yläpuolelta ja mie en tunnetusti mikään kirahvi ole 161 ja puolen sentin pituudella. Onneks tähän käsivarakuvaukseen on tullut koulussa aika paljon treeniä, miehän oon tunnetusti maailman laiskin jalustankäyttäjä ja nautin paljon enemmän siitä vapaudesta minkä käsivarakuvaus suo.

Kahden tunnin lopputulos. Vaikka ei siltä näytä, it's all edible. Roxannea lainatakseni.

Varsinaisen kuvaussession jälkeen Warren otti vielä kuvituskuvaa ja alkuun kuvattiin vielä lyhyt introhommeli. Miun ei tässä vaiheessa tarvinnu tehä enää muuta kun pyöritellä peukaloita ja leikkiä teipillä. Sitten paluumatka samalla lailla kun tulomatka. Takaisin WTV:llä oltiin noin puol neljältä. Oli kieltämättä hieman nälkä ja väsymys kun koko päivänä ei ollut yhtään taukoa ja olin jo jees, viikonloppu, saa levätä, sitten eläintarhaan huomenna. tänään valvon pitkään ja juttelen Suomen kavereille tyyliset fiilikset.

Kieltämättä tuli nälkä kun tälläsiä herkkuja oli pöydällä eikä koko päivänä ollut syöny mitään...

MUTTA. Carolynn (tai joku) oli päättänyt että mie oon huomenna töissä. Olin ihan häh, kun joku näistä school kideistä tuli sanomaan että mie oon niitten kameramies aamulla. Olipa ihana kuulla Carolynniltä siihen päälle että Jenna ja Piia oli päässy tänään pois jo kaheltatoista viikonlopun viettoon. Mie en väsymykseltä enää jaksanu ruveta väittää vastaan, olin vaan että ok, huomenna yheksältä tekemään töitä. Siihen meni käytännössä päivän hyvä tuuli. Mie kyllä arvostan tätä että miulle annetaan mahollisuutta kuvata, tehä alan hommia ja kehittää taitojani kameran kanssa, mutta voishan niitä pikkusen jakaa meijän kolmen kesken eikä kasata kaikkee yhen harteille.

Joten aikaseen nukkumaan perjantai-iltana. That's what I get.

Tylsä päivä ja yksinäinen torakka

Miun aamu alko mukavasti, Sanni ja Jenna meni töihin kaheksaks ja mie jäin sitten nukkumaan, kun miun piti mennä vasta puol kymmeneks.. :P Miun tän päivän tehtävänä oli mennä tekemään gallupia kadulle, joten mietiskelin sitten aamulla kysymyksiä sitä varten muutamien muiden nuorten, Hollyn, Leahin ja Matthewin kanssa. Sannin ja Jennan aamun ohjelma koostui haastattelusta, jonka jälkeen Jenna liittyi miun ja muitten nuorten seuraan ja lähdettiin sitten tekemään gallupia. Oli kiva päästä käyttämään kameraa pitkästä aikaa! Kyseltiin ihmisiltä kysymyksiä Perthistä, mitä täällä voi tehdä ja mitkä on parhaat ajanviettopaikat jne. Tän jälkeen käytiin Jennan kanssa lounastamassa Subwaylla ja sen jälkeen meidän piti ruveta editoimaan, mutta ei päästy sitten koskaan edes alottamaan, koska kaikki tietokoneet oli jo käytössä. Esiteltiin sitten Carolynille suomalaisia perinneruokia ja muuta mukavaa. :D

J + S näki tämmösen ihanuuden kadulla kun menivät töihin (onnekseni missasin tän...)

Illan ohjelma on koostunut tähän mennessä lähinnä pyykinpesusta ja ruoan laitosta. Tehtiin epäilyttävän näköstä wokkia, joka oli kuitenki ihan syötävää (ja toiset teki tietysti tosi hienon näköstä sushia). Tää oli ehkä ensimmäinen päivä miulle töissä, millon olo ei tuntunu tosi turhalta, saa nyt nähdä mitä seuraavat päivät tuo sitten tullessaan.

Meidän huoneen pyykkivahti

Pahoittelen tylsää postausta ja päivän huonohkoa kuvasaldoa, ehkä huomenna tehdään jotain jännää perjantain kunniaks :P

Promoa, päiväkirjaa ja programmingia

Tänään oli sitten taas suuntana aamulla aikaisin WTV. Tänään ainakin itse jatkoin aamulla samassa paikassa kuin eilen, eli Carolannin ja Tristanin (?) kanssa programming osastolla. Eilen etsin tietoja eri elokuvien pätkiin ja tarkistin, että niitten laatu on riittävän hyvä. Tänään sitten katsoin mitkä niistä huonoksi määritellyistä on löydettävissä kirjastosta paremmalla laadulla. Piia kirjoitti päiväkirjaa (joka on vielä meillä muilla edessä) ja kävi ulkona kuvaamassa jotain, Sanni editoi 30 sekunnin promovideon.

Premiere kaatui hyvällä hetkellä....

...ja Sanni koki suurta ja raastavaa tuskaa!

Huomenna kuulemma päästään ensin Sannin kanssa heti 8 aikaan aamulla kuvaamaan jonkun reportterin kanssa matskua joka tulee kuulemma sitten 100% varmasti telkkarista... Laadukasta siis pitää tulla, mutta katseltiin tänään yksi jakso "Undercurrent" ohjelmaa, johon tämäkin huomenna kuvattava pätkä siis tulee. Aika basic, tarkennukset on näilläkin päin mäntyä osassa kuvista ja rajauksia ei kovin tarkasti katsottuna... Mutta hienoja tarkennuksen vaihtoja oli kyllä myös siellä täällä! Sen jälkeen kun tuo on valmis, pääsen myös Piian kanssa galluppeja kuvailemaan todennäköisesti.

Studio

Taidetta studion katossa. Ja samalla Sannin mielenhäiriöinen mielentila kaikessa mielettömyydessään.

Käytiin tänään ulkona syömässä lounastauolla. Tibor -niminen tyyppi, joka toimii Station Managerina WTV:llä kysyi halutaanko nähdä paikkoja joista saa hyvää ja halpaa ruokaa. Why not! Sitten lähdettiin kiertämään korttelia tämän mukavan unkarilaisen kanssa. Löydettiinkin pari hyvältä vaikuttavaa paikkaa, joissa varmasti tullaan käymään myöhemminkin. Täältä voi saada esim. $4 keskikokoisen aterian, jossa on riisiä ja kanaa tai lihaa ja pari kasvista. Ei paha! Tänään tarkastettiin Chilliz ja huomenna ehkä joku muu!

Loppupäivä sitten vaan löllöiltiin ja valmistauduttiin huomiseen. Tuli myös huomattua, että australialainen makkara on aika pahaa. Huomenna wokkia, joka tuntuu olevan paikallisten suosikki, ainakin jos kyylää mitä muut ihmiset tekee tuolla alakerran keittiössä.

Ensimmäinen työpäivä

Tänään koitti suuri päivä kun tämän kolmikon piti astua ensimmäistä kertaa virallisesti työpaikan ovesta sisään ja alkaa tehdä jotain muutakin kuin huoneessa laiskottelua. Herääminen aikaisemmin oli suht. helppoa, kiitos maailman ärsyttävimmän herätysäänen jota Jenna puhelimessaan pitää. Päivä lähtee tällä erittäin epämukavasti käyntiin :D

Työpaikalla tavattiin Carolynn, jonka kanssa sovittiin että suomea ei saa työpaikalla käyttää ollenkaan. Fine by me. Oppiipahan enemmän kommunukointia englanniksi ja kynnys vieraille puhumisen suhteen madaltuu. Nää alkuviikot on tarkoitus viettää noin 17-vuotiaiden opiskelijoiden kanssa, jotka suorittaa osaa opinnoistaan aina kerran viikossa työpaikalla. Paikallinen koulutussysteemi on edelleen erittäin epäselvä, mutta ilmeisesti tämmönen peruskoulun tapainen koulutus kestää 12 vuotta, jonka jälkeen voi hakea ainakin yliopistoon. Pitänee vielä ottaa asioista selvää...

Tähän piti tulla videota meidän aamuseikkailusta, mutta koska mokkula on mokkula niin kaunis kännykkäkamerakuva päivän tehtävästä kelvannee.

 Heti aamusta lähdettiin tekemään video diarya Josh nimisen "school kidin" (ihana sana opiskelijalle :D) kanssa. Tulipa heti huomattua, että tekniset ongelmat ovat täälläkin jokapäiväistä iloa. Nimittäin kamera ei tunnistanut kasettia ja melkein jouduttiin kävelemään takaisin työpaikalle Bell Towerilta. Onneksi Piialla oli flippi mukana, niin saatiin nauhoitettua lyhyet esittelyt itsestämme ja tuntemuksia Australiasta.

Carolynn katsoi nuo videot, jonka jälkeen meidät otettiin yksittäishaastatteluihin ja meidät päästettiin töihin. Jenna laitettiin alakertaan tekemään jonkinlaista elokuvien tiedonkeruuta, Piia kirjoittamaan suomalaisesta urheilulajista sekä mieleisestään aiheesta ja mie olin aluksi näiden school kidien kanssa juttelemassa kaikesta uskonnosta elokuviin, jonka jälkeen lähdin kiertelemään gallup-ryhmän mukaan.

Gallupryhmä iskemässä ihmisiä.

Mie lähinnä toimitin roudarin virkaa tässä projektissa, mutta oli kiva kahtoa miten ammattilaiset tekee hommia. Katselin vaan ihmeissäni, kun mennään mikrofonin ja kameran kanssa jonkun randomin luo ja aletaan tuosta vaan tehä haastattelua ilman että se haastateltava tyyliin tiedostaa sitä. Meillä koulussa nyt on ainakin tapana vähän suunnitella ja iskeä ihmisiä hieman harkitummin. Mutta ehkä tääkin on yksi lukuisista Suomen ja Aussien kulttuurieroista, ihan mukavaa vaihtelua nähä tämmöstäkin :)

Loppupäiväksi meidät pistettiin luennolle kameran käytöstä, mikä oli sinällään aika turhaa kun kaikki asiat oli opittu jo ajat sitten ja täällä käytettävät Sonyt on samanlaisia kun koululla. Piti sitten näyttää osaamisensa ja säätää kamera ja jalusta kuvauskuntoon. Tulipahan kerratua perusteet, vaikka kyllä joku tarkentaminen on niin basicciä, että sen tekee vaikka silmät sidottuna hampaillaan.

Alb... joku Ruotsista ja Tom kamerankäyttöluennolla.

Päivästä jäi kaiken kaikkiaan erittäin hyvä maku suuhun. Ennen kaikkea ihmisten takia (monestikohan mie oon tään jo sanonu) kun kaikki on niin ystävällisiä ja nääkin opiskelijat otti meidät niin hyvin porukkaan ja esitteli meille mielellään paikkoja kaupungin keskustassa. Tästä on hyvä jatkaa!

Yksityisyyttä ja sen häirintää

Valoa tunnelin (=käytävän) päässä eli siis uuden huoneen uljas sijainti

Yöllä oli aika mielenkiintosta, kun alko satamaan tosi paljon ja meidän parvekkeelle tippu jostain räystäästä vettä. Ei siinä muuten mitään, mutta se oli aika kovaäänistä, joten kaikilla oli hiukan ongelmia saada unta.. Mutta onneks keksittiin kaivella esiin korvatulppia (ja mie availin sitten keskellä yötä kaapin lukkoa, jonka Sanni oli taas saanu sekotettua niin että ei saatu oikeeta koodia siihen :D) ja niin päästiin sitten Matin kanssa kaikki treffeille :)

Aamulla herättiin AJOISSA, sillä tämän päivän tarkotuksena oli siirtyä yksityishuoneeseen. Eläintarhaan menoa jouduttiin ikävä kyllä siirtämään edellä mainitun sääilmiön jatkuessa vielä aamullakin (vaikka luonnollisesti sää parani heti kun oli liian myöhäistä lähteä)... Huonetta odotellessa kerettiin pelata pari erää biljardia ja sitten päästiinkin jo kivasti majoittumaan uuteen huoneeseen. Tää uus huone on kiva! (Varmaan) aika rauhallisessa paikassa, nimittäin ylimmässä kerroksessa ja käytävän päässä. Jouduttiin kyllä luopumaan allasnäköalasta, harmi :D Ainut miinus tässä on ehkä se, että täällä on jotenkin kylmä, tuntuu että täällä vetää koko ajan. Yritettiin asentaa patteria, joka monen yrityksen jälkeen jopa alkoi lämpenemään. Toivottavasti se nyt vähän lämmittää tätä luolaa. Mutta kuvat puhukoot nyt puolestaan.

Datailupiste (ja ihana violetti seinä!)

Jenna ja Sanni nukkuu tässä, miun sängystä ei ollu kuvaa :D

Näkymä partsilta

Entinen partsi näkyy vasemmassa ylälaidassa

Surullisen kuuluisa adapterihässäkkä (toimii!)

Huoneeseen asettautumisen jälkeen käytiin vielä pelaamassa vähän pingistä ja sen jälkeen lähdettiin kaupungille ostamaan ruokaa ja postimerkkejä. Postimerkkejä ei kyllä tarttunut mukaan, koska ei löydetty paikkaa missä niitä myydään (joka kerta kun kysyttiin jostain, niin vastaus oli että "kulman takana on kauppa, missä niitä myydään") :D Päivän kohokohtana mainittakoon varsin aggressiivisen oloiset tyttöset, jotka häiriköi meidän kauppamatkaa "pelottelemalla" meitä mm. tönimällä ja huutelemalla kaikkea mahdollista.. Pääteltiin, että niillä oli päässä joku toosi pahasti vialla...

Jenna valmistautumassa ruoan laittoon

Valmistettiin myös ruokaa, perus ranskalaisia ja outoja nakkeja. Täällä ihmiset ei varmaan oikein syö uuniruokia, kun kaikki muut paistaa jotain paistinpannulla sillä aikaa kun myö käristetään jotain uunissa ja yritetään opetella käyttämään kaasu-uunia. Noh, ehkä myökin siirrytään siihen paistinpannuruokaan, kun noita helloja on jopa helpompi käyttää... Ja tän päivän ruoka olikin aika pahaa.. :D Mutta huomenna sitten työpaikalle klo 9!

Millasia postauksia haluaistte tänne? Ollaan ajateltu tehdä postailut nyt vielä ainakin hostellista ylipäätään, mutta mistä muusta suuri lukijakuntamme on kiinnostunut kuulemaan? :) Voidaan parhaan taitomme mukaan selvitellä teille Australian ja Suomen eroja!