Kaupunkikuvaa (melkein) ylhäältä päin

Heräsin tänään jo seitsemältä kun aamuksi oli luvassa kuvauskeikkaa Ride To Work -juttuun liittyen. Koomaisena laahustin töihin ja laitoin kamat valmiiksi. Warren tuli mukaan tällä kertaa, niin eksymiseltä vältyttiin. (Miun surullisenkuuluisa seikkailu West Leedervillessä ansaitsee varmaan maininnan, kun olin liikkeellä yksin ja  myöhästyin haastattelusta 45 minuuttia...) Tälläkin kertaa meillä oli ongelmia löytää oikea paikka, mutta oltiin ajoissa kuitenkin perillä. Tällä kertaa haastattelu oli pilvenpiirtäjässä! Tosin ei menty kovinkaan ylös, mutta oli se silti hieno kokemus :D

Kuvaa kerroksesta jossa kävimme.

Kuvailun jälkeen miun piti vaan viimeistellä miun Black Swan Awardsista kertova juttu, mitä oon editoinu tän viikon ja sain lähtee kotiin. Pyörähdin sitten City Beachilla ostamassa söpön talvihatun, mitä kuolasin jo aiemmin mutta en raaskinut ostaa. City Beach on täällä ihan kiva kauppa ja myö Piian kanssa ollaan ravattu siellä aika useesti. Tänään tuli myös ostettua viimeiset tuliaiset ihmisille Suomessa, joten on yks päänvaiva vähemmän.

Tämmönen karvamöömöö miulla on nyt lemmikkinä päätä lämmittämässä. (Ja koirakuumetta lieventämässä.)

Kotimatkalla oli pitkästä aikaa ihan hyvä fiilis. Hankala selittää, mut oli kerrankin sellanen olo että ei kannata murehtia tulevasta, mihin oon ajatuksiani tuhlannu nyt jonkin aikaa. Nyt muuten huomaa että tänne on oikeesti tulossa kesä, kun t-paitasillaankin tarkeni vaikka sää oli pilvinen. Pari tuntia istuin parvekkeella hyvän kirjan parissa, kunnes Jenna ja Piia pölähti tänne ja mentiin syömään eilistä makaronilaatikkoa. Täydellinen päivä siis.

Piiallakin on uusi lemmikki; Dave.

Pistetäänpä vihdoin esittelyä itse Perthin kaupungista, kun kerrankin on aikaa kirjotella: kyseessähän on Australian neljänneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Länsi-Australian rannikolla. Asukasluku on 1,6 miljoonaa ja Länsi-Australian väestöstä noin kolmasosa asuu täällä. Perth on maailman eristyinein pääkaupunki, sillä lähimpään suurkaupunkiin Adelaideen on matkaa melkein 3000 kilometriä.

Perthin kaupunkikuva rakentuu pilvenpiirtäjistä. Kuvassa myös Swan River.

 
Kaupungin läpi virtaa Swan River- joki, joka on luonnollisesti tärkeä osa Perthiä. Joella tehdäänkin paljon turistimatkoja, myö ei tälläiselle kyllä olla osallistuttu eikä tulla ajan puutteen takia osallistumaankaan. Keskikaupungilta ei paljoa nähtävyyksiä löydy. Bell Tower ja London Court ovat mainittavimmat näkemisen arvoiset rakennukset. Lisäksi kannattaa vierailla Art Gallery od Western Australiassa sekä Western Australian Museumissa. Mie ainakin tykkäsin molemmista paikoista tosi kovasti, ja pääsymaksunkin voi maksaa omantunnon mukaan.

Bell Tower.

Kings Park on ehkä yksi parhaimmista vierailukohteista täällä. Puistossa riittää tekemistä ja nähtävää useammallekin vierailukerralle. Eksoottiset kasvit ja henkeäsalpaavat maisemat kukkulan laelta takuulla yllättävät positiivisesti. Jos uimarannalle haluaa kannattaa käydä Cottesloe Beachilla, junalla pääsee helposti ja halvalla liikkumaan.

Cottesloe Beach. Autiota hiekkarantaa silmänkantamattomiin.

Parasta Perthissä on kyllä tunnelma! Paikka tuntuu kodilta jo parin päivän jälkeen (kaikki kolme oltiin sitä mieltä, niin on täällä pakko olla jotain). Ihmiset on edelleenkin yks parhaista asioista täällä. Säätä unohtamatta, vaikka ne ei meitä ole suosinu ihan koko aikaa ;D

Läheisestä puistosta otettua kuvaa kaupungista. Pilvenpiirtäjät näkyy otit kuvan sitten lähes mistä tahansa ;)

Huomiseksi kaikilla on hieman erilaisia suunnitelmia. Jenna menee pelaamaan pain(t)ballia, Piia lähtee rannalle jos sää on hyvä ja mie en vielä oikeestaan oo päättäny. Paintball sinällään houkuttelee, mutta toisaalta voin pelata Suomessa airsoftia ilmaseks millon haluun, joten ajan täällä vois käyttää hyödyllisesti paikallisuuksiin tutustuen. Voisin lähtee valokuvaamaan vaikka Fremantleen, käydä jossain museossa tai sitten mennä Piian mukaan tuonne rannalle... Vaikee valinta kun mahdollisuuksia on liikaa. Royal Showkin muuten alkaa huomenna, mutta sinne ollaan menossa todennäköisesti ens viikolla joku arkipäivä.

Ai niin ja meijän blogin kävijämäärä lähestyy hitaasti mutta varmasti lukua 2000. Tämän historiallisen tapahtuman kunniaksi tämä kyseinen kävijä voittaa yllätyspalkinnon, mikäli ilmoittaa kommentilla itsestään tähän tai huomiseen blogitekstiin. Muistathan siis vilkaista laskuria tämän luettuasi, niin et vahingossa missaa tilaisuuttasi! :) 

Räkäisestä makaroonilaatikkoiseksi

En ollut tänään töissä ollenkaan, take that society! Syy oli siis se, että eilen menin normaalisti töihin, olo oli vähän flunssainen, räkäinen ja zombiemainen. Puolen päivän jälkeen kävi käsky mennä kotiin paranemaan ja lepäämään, eikä seuraavana päivänä tarvitse tulla töihin. Joten nukuin pitkään aamulla, missasin ilmaisen aamupalan 3 minuutilla, jonka seurauksena löllöilin vielä lisää ja söin omaa leipää hiljaisessa keittiössä noin kello yksitoista, suurin osa muista asukeista oli töissä tai vielä nukkumassa, en tiedä. Iltapäivän puolella oli pakko lähteä ruokakauppaan, mutta tylsyyden siivittämänä päätin valita maisemareitin ja vähemmän kävelyä vaativan vaihtoehdon eli nappasin Kattibussin lähimmältä pysäkiltä ja lähdin seikkailemaan.



Oli pakko hypätä pois Russell Squaren kohdalla, koska tästä ollaan ajettu ohi niin monta kertaa, mutta ei olla koskaan käyty katsomassa tarkemmin. Nyt kun olin yksin, oli loputtomasti aikaa ja uusi bussi 10 minuutin välein käytössä, hyppäsin hetken mielijohteesta tutkimaan tätä paikkaa tarkemmin. Koko paikka siis on pieni puiston palanen, johon johtaa neljästä suunnasta yläkuvassa näkyvä hieno kävelykatu ja keskellä on pyöreä rakennus, jonka ympärille on rakennettu neljät portaat ja neljä erilaista suihkulähdettä!

Suihkulähteistä ensimmäisenä silmään osunut ja ehkäpä myös hienoin!

Laskekaa huviksenne, kuinka monta autoa tuon puun alle mahtuu, ainakin 12

Black Betty's -nimisen baarin seinästä napattu kuva. Viimeinen mielenkiintoinen asia, jonka näin ennen seuraavaan Kattibussiin hyppäämistä. Sitten vaan kohti ruokakauppaa, tosin muutamia matkamuistoja ja tuliaisia tarttui mukaan samantien matkanvarrella, koska onnistuin jäämään väärälle pysäkille... Illalla tehtiin makaroonilaatikkoa ja saatiin kummallisen paljon huomiota respatyypeiltä sekä random irkuilta, jotka ilmoittautui vapaaehtoisiksi syömään meidän teoksen, haha! Makaroonilaatikko herättää muutenkin paljon mielenkiintoa ihmisissä, ollaan jo jouduttu etsimään resepti ihmisille työpaikalla ja tänään sitten kyseltiin myös hostellilla useaan otteeseen, että mitä tuosta on syntymässä!

Kaaoksen hallintaa

Yhtä selvä kuva kun päiväkin.

Tää päivä on ollu aika sekasortonen ainaki työpäivän osalta. Maanantaina miulle sanottiin, että meen tällä viikolla kuvaamaan Riverside-ohjelmaa, jonka kuvaukset olis sitten pitäny olla tänään. No, tänään Warrenilla ei ollu sitten miulle mitään tekemistä (ei edes tätä kuvausjuttua siis), joten menin alakertaan kysymään voisko programmingin puolella tehä jotain. Sinne jäätyäni eka Jenna ja sit Sanni tulee sanomaan, että mie oonkin menossa tänään Warrenin sanojen mukaan jonnekkin kuvaamaan. No, eipä siinä mitään, kun Warren tulee sanomaan miulle, että voin jatkaa editointia tänään, koska joku ei tullu paikalle ja se juttu piti editoida.  Siirryin sitten mukavan rennosta alakerrasta takas yläkertaan..

King's Parkin reissulta selkeä kuva.

 Sillä aikaa Jenna lähti takas hostellille, koska oli kipee. Sitten Carolyn tuli sanomaan Sannille, että kuvaukset joihin Sannin piti mennä on peruttu, koska jonkun auto oli hajonnut. Warren tuli sitten kysymään Sannilta mitä tapahtu ja Carolyn tuli sitten selittämään. Warrenin ongelma oli se, että Riverside-juttuun olis tarvittu kaks kameramiestä ja Jennan olis pitäny olla se toinen (eikä siis miun niinku aluks kaikki luultiin eikä Jenna ollut kuullut tästä jutusta yhtään mitään). Eräs Harry, joka oli jo mennyt Riverside-kuvauksiin, ei ollut tiennyt, että sen olis pitäny ottaa Jenna mukaan. Warren oli sitten laittanu Harrylle viestin, että ottaa Sannin mukaan (mutta tosiaan vasta sillon, kun Harry oli jo menny sinne). Kaikki on varmasti pudonnu jo kärryiltä, mutta loppujen lopuks siis Sannin olis pitäny olla kuvaamassa sitä Riversidea, vaikka sille oli sovittu jo muu kuvauskeikka eikä Warren ollut edes tietoinen sen peruuntumisesta. Loppujen lopuks sitten Tibor otti Sannin assariks ja ongelma saatiin kai ratkaistua.

No, heti kun Sanni tuli kuvaamasta, Warren keksi valittaa Sannille, että Sannin olis pitäny olla tänään nauhottamssa radiomainosta johonkin aikaan. Warren oli siis kertonu tästä jutusta Sannille n. 2 viikkoa sitten, mutta ei kertonu kenen kanssa ja missä ja millon ja mitä. Eikä viime viikolla ollu tarvinnu tehä mitään. Joku tyyppi sitten odotti tänään 2 tuntia, että Sanni tulee kuvauksista...

Sanni haki lisää sekavia antibiootteja tänään.

Tästä voi SELKEÄSTI havaita minkälainen sää täällä on vallinnu viimeset kolme päivää (tänään esille tuli aurinko, jee <3)

Että jee, onnittelen sitä joka sai tuosta purkautumisesta jotain selvää. :D Mietittiin täällä kolmen pään (joista yks on täynnä räkää) kanssa, että miten tää homma meni. Merjan sanoja lainaten, työssäoppiminen saattaa tosiaan olla pienoista kaaoksen hallintaa... No, onneks hostellilla sentään on tuttua ja turvallista. :D

I don't belong here

Tänään oli harvinaisen tavallinen päivä. Heräiltiin yöllä jatkuvasti myrskyyn ja tuuleen (joka siis tulee suoraan meijän ovenraosta läpi). Välillä kuulosti siltä et joku ois heitelly pieniä risuja tonnikaupalla kohti ikkunaa. Että tällästä täällä... Huono sää jatkui aamullakin, tosin kastumiselta vältyttiin tällä kertaa.

"Piia editoi" taidetta part 4365.

Töissä pääsin jatkamaan eilistä editointia, tosin miun työmotivaatio on hieman hautautunut tän koirakuumeen alle ja puolet päivästä meni melkein koirasivuilla seilaten. Mie lupaan yrittää huomenna paremmin :3 Editointiputken rikkoi Warrenin ja Tiborin kuvaussessio, johon mie pääsin assariks. Mokasin heti alkuunsa unohtamalla langattoman mikin kelkan, jolla sen ois saanu kiinni kameraan. Teippiäkään ei ollut mukana ja Warren kerkesi jo melkein hermostua ihan tosissaan. Onneksi keksin ratkaisun virittelemällä kuminauhan vastaanottimen ja kameran sisäisen mikin ympärille, joten en saanut kuulla kunniaani... Phew.

Koominen näky kadulla; Tibor kulkee takaperin punaraidallinen sateenvarjo kädessään hilaten Warrenia perässään.

Itse kuvausten aiheena oli Lisa Scaffidin, lord mayor of Perthin, tulevaa vaalikampanjaa varten kuvattava mainosvideo jos oikein käsitin. Lisa Scaffidi on aivan ihana ihminen ja olenkin tavallaan tullut tutuksi hänen kanssaan kahdessa aiemmassa editointiprojektissa, jossa hän oli haastateltavana. Sinällään hieno kokemus tavata hänet myös livenä ja voinpahan ainakin sanoa Suomeen paluun jälkeen, että olen tavannut paikallisen tärkeän henkilön.

Kuvaukset jatkuivat, tässä vaiheessa ei vielä satanut.

Saatiin kuvaukset purkkiin noin tunnissa, jonka jälkeen meidän piti käydä kuvaamassa kuvituskuvaa joltain rakennukselta. Noh, oltais tarvittu kuvauslupa, joten väiteltiin hetki vartijan kanssa ja melkein heti sen jälkeen alkoi sataa, joten painuttiin takaisin WTV:lle. Tämän jälkeen kuulin että Jenna oli lähetetty kuvaamaan samaa juttua galluppien yhteydessä, joten täällä tosiaan kunnioitetaan kuvauskieltoja ja tekijänoikeuksia... Ei olla varmaan mainittu, mutta editointiin saa ottaa materiaalia ihan mistä vaan netistä satut löytämään, enkä usko että käytettävissä olevaan musiikkiinkaan on hankittu tarvittavat luvat. Itse asiassa luin jostakin, että WTV:n edeltäjä CTV lopetti toimintansa osittain tekijänoikeushäslinkien takia, joten ihmettelen hieman miksi täällä ei vieläkään olla otettu opikseen. Mutta uskoisin että tälläistä ei voi jatkua kovin pitkään ennen kuin joku asiasta huomauttaa...

Tämmösen ostin tuliaiseksi rakkaalle autolleni viikonloppuna :D

Suomeen paluuta mie ainakin oottelen sinällään innolla, mikä nyt ehkä poikkeaa tuosta Jennan eilisestä postauksesta aika paljon. Ei saa käsittää väärin. Olen viihtynyt täällä tosi hyvin ja sinällään voisin olla pidempäänkin, silti täällä ei ole sitä jotain jonka takia haluaisin välttämättä jäädä. Mie oon ehkä muutekin vähän erilainen kun en osaa ottaa iloa irti elämästä viikonloppuisin... Ahistun vaan ylisosiaalisessa ympäristössä - let's face the facts - koska olen ainoa joka ei juo. Ei se sinällään ole ongelma, pystyy sitä hengaamaan ihmisten kanssa ja jopa saamaan suunsa auki, jos porukka ei ole liian iso. Tavallaan olo on kuitenkin koko ajan kuin olisit muukalainen toiselta planeetalta...  

Forever alone?

Aika on kyllä hujahtanut täällä yllättävän nopeasti. Vaivaiset kaks viikonloppua, jolloin pitäis vielä yrittää käydä paikoissa mitkä on halunnut nähdä, ostaa tuliaiset ja tehdä työnsä ahkerasti vielä tän muutaman viikon ajan. Tarkalleen enää 19 aamua ja lähtö Suomeen koittaa...

P.S. Tää miun märkärupi näyttäis uusivan... Jee. Kahtelen pari päivää, jos lähtis itestään paranemaan (epäilen) ja sit lähen ostamaan niitä yököttäviä vihreitä kapseleita toisen satsin. Toinen kerta toden sanoo vai miten se nyt oli?

20 yötä Suomeen on, laskin aivan itse äsken...

Eeeeeeei!! Tuskaisaa, kun Sanni ilmoitti tänäaamuna, että meillä on tasan 20 vitamiinipilleriä purkissa eli 20 aamua jäljellä. Aika menee liian nopeesti, en haluu lähtee täältä vielä (= lue: ikinä) pois! Vasta viime viikonloppuna käytiin ensimmäistä kertaa rannalla, Pinnacle ja hiekkasurffaus sekä oikea surffaus on vielä näkemättä ja kokematta, Fremantleen ollaan oltu menossa jo 3 kertaa, mutta ei olla vieläkään päästy sinne asti, aurinkoisen ilman pitäis vasta alkaa suunnilleen nyt, elokuvissa ei olla ehditty käymään, ei laukkaradalla eikä missään tapahtumassa... Aika loppuu kesken, elämä loppuu kesken!

Nuo rannat, nuo ilmat, nuo paikat ja kaikki!

Joskus ajattelin, että onpas 2 kuukautta varmaan pitkä aika olla muualla, mutta nyt ymmärrän tosi hyvin ihmisiä, jotka tulee tänne Working Holiday viisumilla vuodeksi, koska ei se loppujen lopuksi niin pitkä aika ole. Tekemistä ainaki löytyisi, varsinkin jos vielä voi matkustaa vähän kaupungista toiseen ja saa jopa rahaa käyttöön. Tänne palaaminen on varmasti omissa tulevaisuuden suunnitelmissa, kunhan ensin saa koulutyön kunnialla päätökseen. Oon ylittäny itseni niiiiiiin monessa suhteessa täällä ollessa: sosiaalistuminen, saatanallisen epäonnistumisen pelon ylitys, englannin puhuminen tuntemattomille, muutenkin koko matkustus tänne ja matkan järjestäminen, kaikkien asioiden hoitaminen.

Ihmiset työpaikalla, muun muassa Tibor the Station Manager...

... Jonka ansiosta tuskaisen työpäivän päätteeksi voi rentouttavasti juoda shampanjaa sohvan nurkassa.

Ei mikään tunnu enää samalta tämän jälkeen, joka voi olla positiivinen tai negatiivinen asia, toisaalta uusia kokemuksia täynnä ja vähän viisaampana, mutta toisaalta jää kyllä kaipaamaan tätä kaikkea kun palaa takaisin arkeen. Vähän liian aikaista angstata vielä, kun reissusta on kuitenkin vielä pari viikkoa jäljellä, mutta silti. Melkein jo nyt on ikävä kaikkia ihmisiä täällä, muutamat parhaat tyypit on jo lähteneet koko hostellilta ja silti on ikävä, voin vaan kuvitella sitten kun ei nähdä enää ketään koskaan...

Aallon harjalla

Taas olis yks viikko purkissa... Viikonloppu sujuikin yllättäen varsin urheilullisissa merkeissä. Eilen käytiin mm. heittelemässä uutta Coca-Cola-frisbeetä läheisessä puistossa ja leikkimässä jossain lasten leikkipuistossa. Harrastettiin Sannin kanssa myös vähän shoppailua.

Tänään tarkoituksena oli (jälleen) lähteä katsastamaan Fremantle, joten hypättiin ajoissa aamulla junaan. Lisäks päätettiin poiketa Cottesloe Beachilla, joka sattui olemaan junamatkan varrella. Rannalle päästyämme aurinko meni ikävä kyllä heti pilveen, mutta käytiin silti Jennan kanssa uimassa ihanassa aallokossa, jee! Melkein tekis mieli opetella surffaamaan :P Oli myös yllättävän lämmintä vettä, luultiin että sinne olis vähintäänkin kuollu, mutta ei. Sanni otti sillä aikaa kuvia meistä ja lokeista, kun myö hypeltiin onnellisesti aaltojen joukossa. Loppujen lopuks alko kuitenkin satamaan eikä sitten jaksettu lähteä Fremantleen, kun tarkotuksena oli lähinnä se, että Sanni kävis kuvaamassa siellä satamaa. Noh, ehkä sitten ens viikonloppuna...

I <3 Australia

Ilmeistä päätellen sää oli aurinkoinen.

Tyhmät pilvet :(

Ja kappas vaan, heti kun päästiin takas hostellille niin alko paistaa aurinko :D Mentiin sitten takapihan nurmikolle ottamaan aurinkoa ja pelaamaan korttia. Mie jopa innostuin tästä urheilullisuudesta sen verran, että lähin hetken mielijohteesta lenkille. Niin, ja sitten käytiin myös jossain taidemuseossa (Art Gallery of Western Australia) kattelemassa vähän taidetta. Olikin ihan hienoja tauluja, saatiin ainakin erään taulun takia päivän parhaimmat naurut...

Taidekriitikot (not)

Jenna osti aika söpön soittorasian museosta!

Tää ei siis oo huvitusta aiheuttanut taulu. Ihan hieno silti.

Piece of cake

Pitipä taas heräillä aikaseen töihin kun tiedossa oli Roxanne's Cake Housen viimesen jakson kuvaukset. Kamoja pakkaillessani ja testaillessani niitä onnistuin vahingossa katkaisemaan sähköt koko alakerrasta. Yks lamppu meni oikosulkuun ja poltti sulakkeen... Tai niin mie ainakin luulin. Täällä sulaketaulujen tilalla on ilmeisesti joku virtakytkinsysteemi, joka vaan menee pois päältä jos verkkoon pääsee ylijännitettä. Eli sähköt saa takasin erittäin helposti yhtä nappia painamalla, miun onneks.

Tälläisellä valaisimella sain melkein katastrofin aikaan kun sähköt meni poikki.

Tästäkin episodista siis selvittiin ja haikeilla mielin hyppäsin Kristyn autoon, viimeistä kertaa suuntana Kwinanassa sijaitseva Roxannen talo. Yritin tänään ottaa erityisen paljon kuvia, etenkin Tango sai paljon huomiota osakseen kun sitä en ainakaan tule näkemään enää ikinä. Saatiin vielä lopuksi Roxannen valmistamia herkullisia muffinseja ja kinkkupiirakkaa (jossa valitettavasti oli herkkusieniä... urheasti kuitenkin nielin muutaman) palkkioksi hyvin tehdystä työstä.

Tango nauttii auringonpaisteesta ja elämästä.

Roxanne ja Warren kuvaamassa introa Roxannen pihalla.

Päätösjakson kakku oli jotain uskomatonta. Kuumailmapallo, josta miulla ei valitettavasti ole parempaa kuvaa. Mut tuo yksityiskohtien määrä on jotain käsittämätöntä.

Chrisin työ äänimiehenä on aika helppoa. Istuu vaan pari tuntia pehmeällä sohvalla nenäänsä kaivellen :D

Tuolta paluun jälkeen mie tein yhden voice-overin ja siunattu Piia oli ehtiny miun italialaisravintolajuttuun haastateltavien nimiä. Piia on saanu tällä viikolla aika paljon kunnioitusta osakseen kun editoi tän viikon Undercurrent jaksoon kaikki muut tarinat paitsi gallupit ja tuon miun jutun. (Tosin avusti kyllä tuota miun editointia sen verran, että kunnia Piialle!) Mie tein tänään vielä jotain voice overia jossain välissä, jonka jälkeen viimeistelin tuon editoinnin. Työtunteja kertyi kunnioitettavat 8,5.

En ottanut kuvaa niistä Roxannen muffineista, mutta tässä ennen matkaa syötyä suklaakakkua á la keksi.

Loppuiltaan ei kuulunut nyt mitään erikoisempaa. Söin varmaan tonnin suklaata niin että rupes melkein ahistamaan ja juttelin voice chatissa muutamille ihmisille sekä koiralleni Kössille. (Kyllä, luit oikein.) Oli kuulema otuksen ilme ollu aika näkemisen arvoinen kun kuuli miun äänen ihmeellisestä viritelmästä, joita myös kuulokkeiksi kutsutaan. Koirat ei sinällään ymmärrä tuollasia juttuja, kun haju ja kuva ei välity niiden kautta.

Köppelström ennen lähtöä pakkausapulaisena. (Laiskimus makoili vaan patjalla kun kerrankin sai tilaisuuden.)

Pakko myöntää että yks asia mitä eniten täällä ikävöin on tuo Köpö :) Ja sivuhuomautuksena miulla on ihan mieletön koira/kissakuume johtuen lähinnä erään henkilön siskon koiranpentuhankinnasta :D Ja tulee nousemaan vielä tappaviin lukemiin, kun sain kuulla että tuolla Royal Showssa on sekä kissa että koiranäyttelyitä, agilityä, tokoa ja ties mitä. Pelonsekaisin tuntein kyseistä tapahtumaa odotellessa...

Chaos, panic, disaster... My work here is done!

Tänään oli yleisesti ottaen harvinaisen tylsä päivä. Töissä opin kriisinhallintaa, kun miun vastuulle jätettiin tarkkailla lähetystä master control roomissa soittolistojen ohella. Lähetyksessä oli ongelmia elokuvan tökkivän laadun takia. Ensimmäiset ohjeet tilanteeseen oli: jäät tänne nyt yksin, jos tulee ongelmia, laita mainoksia ja sitten on 2 minuuttia aikaa selvittää mikä on vikana ja korjata asia. Jos et onnistu, laita musiikkivideo. Jos et silti onnistu, laita lähetykseen teksti jossa lukee "teknisiä ongelmia" ja korjaa asia. Panic! Onneksi elokuvan viimeinen osa ei kuitenkaan tökkinyt enää pahemmin sen jälkeen ja koko homma ratkesi sopivasti eikä miun loppujen lopuks tarvinnu alkaa selvittää mitään tai ruveta säätämään on-air lähetysten kanssa.

Stressaavaa, kun reilut 8000 ihmistä näkee jos teet virheen, joka on melko todennäköistä jos ei edes tiedä varmaksi mitä on tekemässä... Master controlissa istuminen on ihan jees; viimeisessä portaassa ennen varsinaisen lähetyksen ulostuloa. Mutta vastuuta on paljon, jos ei satu olemaan ketään muuta lähistöllä. Kaikki mitä teen menee suoraan katsojille eikä tilannetta voi enää korjata.

Yhteensä kaikki, mitä hamstrattiin eilisen lehdistötilaisudesta ilmaiseksi!

Hostellilla napsin ahkerasti antibiootteja ja toivon, että koko lääkärireissu ei ollut turha. Toistaiseksi ei vielä näy edistystä, mutta tämä nyt onkin vasta toinen päivä tätä kuuria. Huomenna on vihdoinkin perjantai ja saa nukkua pitkään pari päivää, jes! Jos sää paranee niin päästään ehkä jopa käymään jossain, jos ei niin löllöillään jossain oman huoneen lähiympäristössä ja mahdollisesti testataan uutta fribeeta! Ensiviikolla alkaa Perth Royal Show, jonne mennään saletisti napsimaan lisää Showbageja, joita edellisessä postauksessa jo esiteltiin!

Vaihtoehtoja tuleville viikonlopuille

Ja lopuksi vielä tämän hetken soi-jatkuvasti-päässä-kappale! Kuka kannattaa ajatusta, että opetellaan Piian kanssa sufflaamaan? "Everyday I'm suffling..."

Aikainen joulu?

Töissä oli tänään aika tylsä alkupäivä, olin lounaaseen asti tekemättä mitään, kun Warren ja muut ei keksiny miulle mitään tekemistä. Juttelin sitten jonkun volunteer-tyypin kanssa ja sain tietää missä täällä on parhaat rannat. Niitä hyviä kelejä odotellessa siis, tänäänkin on taas satanut aika paljon... Tylsyys kuitenkin päättyi kun Jenna ja Sanni tuli kuvaamasta jotain lehdistötilaisuutta niin pääsin iloisesti editoimaan. Olin pari viikkoa sitten editoinut juttua, jossa käsiteltiin showbageja ja nyt siihen tuli jatkoa, joten sain periaatteessa editoida koko jutun uusiks...

Showbagit on siis semmosia mainospusseja, missä on vaan yhden valmistajan tuotteita. Ne on tosi suosittuja täällä, niistä tulee joka vuos katalogi ja kaikki lapset odottaa niitä aina innolla (suurin osa koostuu siis jostain leluista tmv.). Tästä päästään sitten Perthin tulevaan huipputapahtumaan, Perth Royal Show'hun, josta näitä showbageja voi sitten ostaa. Se alkaa 1. lokakuuta ja ollaan varmaan joku päivä menossa kattomaan, mitä siellä sitten näitten showbagien lisäks on. Ihmiset kuulemma tyyliin tappelee siellä, että saa mieleisensä showbagin... No, Jenna ja Sanni kun tosiaan oli kuvaamassa sitä lehdistötilaisuutta, niin sieltä nää innokkaat fanit sitten tempas meille mukaan pari ilmasta showbagia, joiden sisältö esitellään alla olevissa kuvissa. Tää on ollu kunnon jouluaatto Jennalle ja Sannille, heh :D

Yks showbag puuttuu näistä kuvista kun se ei suostu tulemaan tähän blogiin millään oikein päin enkä jaksa enää tapella.

Saatiin vihdoinkin FRISBEE!!

Saatiin paljon ilmasta karkkiakin!

Illalla tehtiin varmaan parasta ruokaa mitä ollaan tehty täällä vielä kertaakaan: kanaa, parsakaalia juustolla ja vaihtelevasti henkilöstä riippuen perunoita, kananmunia ja raejuustoa, nam! Sitten pelattiin "vähän aikaa" uusiseelantilaisen Philin kanssa korttia. Siinä vierähtikin muutama tunti, kun opetettiin Philille suomalaisia pelejä ja Phil sitten uusiseelantilaisia :D Pahoittelen siis hiukan epäselvää tekstiä, kun silmissä näkyy pelkkiä herttoja ja ässiä...