Ahdistus kourallisessa tomua

A heap of broken images, where the sun beats,

And the dead tree gives no shelter, the cricket no relief,

And the dry stone no sound of water. Only

There is shadow under this red rock

(Come in under the shadow of this red rock),

And I will show you something different from either

Your shadow at morning striding behind you

Or your shadow at evening rising to meet you;

I will show you fear in a handful of dust.

T.S Eliot - The Waste Land

Tämän päivän fiilikset oli kyllä kaukana ahdistuneisuudesta (ihanaa vaihteeks näin päin), mutta oli pakko ottaa inspiraatiota tähän blogitekstiin miun lempirunosta, jota en valitettavasti löytänyt suomenkielisenä tähän hätään. Tähän vielä varoitus, että tämänpäiväinen teksti sisältää enemmän kuvia kun laki sallii.

Aamun aikanen herätys ei oikein kiinnostanut ketään, mutta saimme itsemme yllättävän helposti ylös ja ulos. Bussi otti meidät kyytiin hostellin edestä puoli kahdeksalta ja otimme suunnan kohti Pinnaclea. Aamun sää näytti harmillisen pilviseltä, mutta ei luovuttu toivosta sillä ennustuksen mukaan luvassa oli reiluja lämpöasteita ja aurinkoa.

Ensimmäiseksi vierailimme The Maze Wildlife Parkissa, jossa pääsimme tutustumaan Australian eläimiin hieman lähemmin.Saimme silittää sekä koalaa että kengurua, mikä oli hienoa. Molemmat karvaotukset havaittiin hyvin pehmeiksi :) Emujakin näimme aika läheltä. Minuu kyllä muuten vähän säälitti kaikki eläimet tuolla kun oli aika pienissä aitauksissa ihan sen takia että ihmiset pääsee paremmin niitä hiplaamaan. Mutta eipä nuo kovin kärsiviltä näyttäny...

Täällä emme olleet kovin pitkään, sillä vettä alkoi ripeksiä juuri kun olimme kengurujen luona. Jäimme kuitenkin juomaan aamuteet ja syömään täytteiltään laskiaispullia muistuttavia juttuja. Nam!

 Villieläinpuistossa vierailun jälkeen matka jatkui kohti Cervantesin kylää. Ajoimme The Indian Ocean Roadia pitkin, jonka maisemia ei ole suotta kehuttu turhaan! Tosiaan tuli huomattua, miksi Australian luontoa kutsutaan nimellä "The Bush". Autosta ei oikein saanut hyviä kuvia, mutta jotain kelvollista kameran muistikortille tarttui.

Cervantesissa meidän piti käydä Rock Lobster Factoryllä, mutta siellä oli meneillään jonkinlainen remontti, joten se jäi väliin. Kävimme kuitenkin rannalla sillä aikaa kun oppaamme Sasha valmisti meille Sausage Sizzle lounasta - perinteiseen aussityyliin eli grillaamalla. Oli erittäin hyvää ja jopa mie uskaltauduin syömään makkaraa kuorineen :D (Mitkä kuoret ihmettelee varmaan kaikki, mutta makkarassa on kuoret koska mie sanon niin. Piste.)

Erittäin täyttävän ja herkullisen lounaan jälkeen matka jatkui kohti Pinnaclea. Matkalla pysähdyttiin meren lähistölle ihailemaan upeita maisemia. (Miulla oli oikeeti ihan kamala tuska kun piti viidensadan kuvan joukosta yrittää valita parhaat tähän blogitekstiin. Ei ollut kovin helppo tehtävä.) Sääkin oli tosiaan muuttunut jo lähes pilvettömäksi, ja onneksi ennustus piti paikkaansa!

Meidän retkibussi.

Löydettiin joku liskokin.

Kärpäset oli oikeestaan retken ainoa huono puoli. Niitä kyllä riitti oikeesti riesaksi asti, mutta nyt ainakin ymmärrän miks Aussie salute esitetään aina kärpästen huitomisella naamalta.

Saavuimme itse Pinnacleen puolen päivän jälkeen. Meillä oli 45 minuuttia aikaa kierrellä opastetusti aavikolla, jonka jälkeen saimme käydä Discovery Centressä, josta löytyi lisätietoa Pinnaclen synnystä. Yhden teorian mukaan kivet ovat muodostuneet hiekkadyynien pohjakerroksissa, missä hiekka on tiiviimpää. Puiden juuret ovat ylettyneet pohjakerrokseen, jonka seurauksena hiekkaa on jäänyt puiden juurien ympäröimäksi. Aikojen kuluessa kevyt hiekka on lentänyt tuulen mukana pois ja puut ovat kuolleet, jonka seurauksena jäljelle on jäänyt vain kovempia kivipaaseja - Pinnacleja.

Aboriginaalien tarustossa Pinnacle on paholaisten paikka. Lapsille kerrotaan iltasatua, jossa heitä pelotellaan olemaan menemättä sinne tai muuten he joutuvat demonien sieppaamaksi. Erään tarinan mukaan lapset eivät varoituksista huolimatta olleet totelleet ja katosivat aavikolle. Kivipaasien sanotaankin olevan näiden kadonneiden lasten sormia, jotka epätoivoisesti yrittävät takaisin maan pinnalle. Tälläistä Sasha meille tänään kertoi ja mie ymmärsin sen näin. 

Jennan toinen lempikivi, johon oli helppo hakata päätä kun kolokin oli jo valmiiksi. Ykkösvalintaa ei valitettavasti voida julkaista mahdollisten alaikäisten lukijoiden takia...

Kivilaatu on aika huokoista ja helposti murenevaa, jonka takia Pinnaclejen päällä kiipeily oli ehdottomasti kielletty.

Olisikohan peräti toinen yhteiskuva meistä kolmesta koko reissun aikana?

Nähtiin myös vaaleanpunaisia lintuja (nyt ei lajintunnistus oikein pelitä)... Aika kesyjä olivat kun pääsin tätä yksilöä melko lähelle.

Pinnaclen tutkimisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa Lancelinin hiekkadyyneille. Siellä luvassa oli meille täysin uutta aktiviteettia nimittäin hiekkalautailua. Dyynit olivat aivan uskomattomat ja hiekkaa oli lähes silmän kantamattomiin. Lancelinin dyynit ovat paitsi suosittuja hiekkalautailupaikkoja, myös motoristien suosiossa. Tänäänkin nähtiin ties minkälaista maastomönkijää ja motocross pyörää ajelemassa dyyneillä.

Laudat piti ensin vahata. Jenna demonstroi.

Oppaamme Sasha selitti, kuinka hiekkalautailu oikein tapahtuu. Istuminen tähän tapaan on helpoin tyyli, myös mahallaan ja seisaillaan voi laskea.

 
Kokonaisuudessaan päivä oli kerrassaan mahtava. Hyvää ruokaa, hilpeää seuraa, uskomattomia maisemia ja unohtumattomia elämyksiä. Siinäpä hyvin kliseisesti tiivistettynä reissun jättämät tunnelmat. Suosittelen tosissaan lähtemään vähän kaupungin ulkopuolelle niin näkee edes pienen palasen todellista Australiaa. Viimeiset kahdeksan päivää voikin sitten hyvillä mielin nauttia ihan yksinkertaisista huveista kaupungin puolella - ihan hyvä saavutus olisi vaikka ostaa ne vihoviimeisetkin tuliaiset.