Nyt se on sitten ohi... Superlämpimät ilmat alkoivat heti, kun lähdettiin pois. Viimeisenä päivänä käytiin nauttimassa viimeistä kertaa Cottesloen maisemista, lämmöstä ja hiekasta (jota sitten kaiveltiin pois hiuksista vielä Suomessakin...) Rannalla oli ruuhkaa, mutta ei se kyllä haitannut, olipahan tunnelmaa. Lentomatkat meni taas aivan ongelmitta, ensimmäinen oli vähän myöhässä, mutta ei vaikuttanut muihin jatkolentoihin mitenkään. Pisin 13 tunnin lento oli kyllä välillä aika tuskaa, nukuin ensimmäisen 9h Perth - Hong Kong välin kokonaan, joten seuraavalla lennolla ei enää väsyttänyt ja aika ei kulunut sitten millään.Hieman oli outoa tulla takas Suomeen, kun Ausseista lähtiessä lämpötila oli +34 ja kotiin tullessa sataa jo lunta! Sen lisäks kaikki puhuu suomee, kaikkialla lukee kaikki suomeksi ja kaikki ymmärtää jos puhun suomea. Kaikkein väsyneimmässä vaiheessa matkalla viimeisen lennon jälkeen kuuntelin hotellille mennessä, kun ihmiset bussissa puhuu suomea ja mietin, että mitä ihmettä nuo sanoo kun yritin automaattisesti kuunnella englanniksi... Hostellin ovelta kotiovelle matkustamiseen meni yhteensä noin 46 tuntia, joten todellakin it's a bloody long way. Löysin lentokentältä aika osuvan mukin juuri tuolla tekstillä varustettuna.
Oli aika haikeeta jättää Billabong ja kaikki ihmiset, just kun oli tottunu elämään siellä ja tutustunu niin moniin niin kaikki vaan yllättäen loppuu. Tosin en oo vielä ehkä ihan toipunu tästä kaikesta, tuntuu siltä, että herään huomenna taas hostellihuoneesta, kerään vaatteet päälle ja menen alakertaan syömään paahtoleipää, joka kärähtää mukavasti paahtimessa. Löllyn jossain pari tuntia, ostan ruokaa Colesilta ja siirryn letkeästi takapihalle pitkään pöytään juttelemaan, nauttimaan auringosta ja hyppään ehkä uima-altaaseen...
Tältä näytti, kun lähdin Suomesta....
... Ja tältä, kun palasin takaisin.Mutta kai tähän rytmiin taas tottuu jonkun ajan päästä. Pari päivää kotona, hyvää ruokaa ja hengailua kavereiden kanssa ja sitten takaisin kouluun kohtaamaan julma todellisuus ja kaikki velvollisuudet. Ollaan jo päätetty Piian kanssa, että kun saadaan koulutyö loppuun niin lähdetään uudestaan kenguruiden maahan ja tälläkertaa Working Holiday viisumilla, joten aika ei ainakaan lopu kesken aivan heti. Eli 2 vuotta aikaa kerätä tarpeeksi rahaa lentoihin ja muuhun pakolliseen ja sitten blogin päivitys jatkuu uusin seikkailuin!
Jee, kaks vuotta ja sitten todellakin mennään!!
VastaaPoista