27.9.2011

I don't belong here

Tänään oli harvinaisen tavallinen päivä. Heräiltiin yöllä jatkuvasti myrskyyn ja tuuleen (joka siis tulee suoraan meijän ovenraosta läpi). Välillä kuulosti siltä et joku ois heitelly pieniä risuja tonnikaupalla kohti ikkunaa. Että tällästä täällä... Huono sää jatkui aamullakin, tosin kastumiselta vältyttiin tällä kertaa.

"Piia editoi" taidetta part 4365.

Töissä pääsin jatkamaan eilistä editointia, tosin miun työmotivaatio on hieman hautautunut tän koirakuumeen alle ja puolet päivästä meni melkein koirasivuilla seilaten. Mie lupaan yrittää huomenna paremmin :3 Editointiputken rikkoi Warrenin ja Tiborin kuvaussessio, johon mie pääsin assariks. Mokasin heti alkuunsa unohtamalla langattoman mikin kelkan, jolla sen ois saanu kiinni kameraan. Teippiäkään ei ollut mukana ja Warren kerkesi jo melkein hermostua ihan tosissaan. Onneksi keksin ratkaisun virittelemällä kuminauhan vastaanottimen ja kameran sisäisen mikin ympärille, joten en saanut kuulla kunniaani... Phew.

Koominen näky kadulla; Tibor kulkee takaperin punaraidallinen sateenvarjo kädessään hilaten Warrenia perässään.

Itse kuvausten aiheena oli Lisa Scaffidin, lord mayor of Perthin, tulevaa vaalikampanjaa varten kuvattava mainosvideo jos oikein käsitin. Lisa Scaffidi on aivan ihana ihminen ja olenkin tavallaan tullut tutuksi hänen kanssaan kahdessa aiemmassa editointiprojektissa, jossa hän oli haastateltavana. Sinällään hieno kokemus tavata hänet myös livenä ja voinpahan ainakin sanoa Suomeen paluun jälkeen, että olen tavannut paikallisen tärkeän henkilön.

Kuvaukset jatkuivat, tässä vaiheessa ei vielä satanut.

Saatiin kuvaukset purkkiin noin tunnissa, jonka jälkeen meidän piti käydä kuvaamassa kuvituskuvaa joltain rakennukselta. Noh, oltais tarvittu kuvauslupa, joten väiteltiin hetki vartijan kanssa ja melkein heti sen jälkeen alkoi sataa, joten painuttiin takaisin WTV:lle. Tämän jälkeen kuulin että Jenna oli lähetetty kuvaamaan samaa juttua galluppien yhteydessä, joten täällä tosiaan kunnioitetaan kuvauskieltoja ja tekijänoikeuksia... Ei olla varmaan mainittu, mutta editointiin saa ottaa materiaalia ihan mistä vaan netistä satut löytämään, enkä usko että käytettävissä olevaan musiikkiinkaan on hankittu tarvittavat luvat. Itse asiassa luin jostakin, että WTV:n edeltäjä CTV lopetti toimintansa osittain tekijänoikeushäslinkien takia, joten ihmettelen hieman miksi täällä ei vieläkään olla otettu opikseen. Mutta uskoisin että tälläistä ei voi jatkua kovin pitkään ennen kuin joku asiasta huomauttaa...

Tämmösen ostin tuliaiseksi rakkaalle autolleni viikonloppuna :D

Suomeen paluuta mie ainakin oottelen sinällään innolla, mikä nyt ehkä poikkeaa tuosta Jennan eilisestä postauksesta aika paljon. Ei saa käsittää väärin. Olen viihtynyt täällä tosi hyvin ja sinällään voisin olla pidempäänkin, silti täällä ei ole sitä jotain jonka takia haluaisin välttämättä jäädä. Mie oon ehkä muutekin vähän erilainen kun en osaa ottaa iloa irti elämästä viikonloppuisin... Ahistun vaan ylisosiaalisessa ympäristössä - let's face the facts - koska olen ainoa joka ei juo. Ei se sinällään ole ongelma, pystyy sitä hengaamaan ihmisten kanssa ja jopa saamaan suunsa auki, jos porukka ei ole liian iso. Tavallaan olo on kuitenkin koko ajan kuin olisit muukalainen toiselta planeetalta...  

Forever alone?

Aika on kyllä hujahtanut täällä yllättävän nopeasti. Vaivaiset kaks viikonloppua, jolloin pitäis vielä yrittää käydä paikoissa mitkä on halunnut nähdä, ostaa tuliaiset ja tehdä työnsä ahkerasti vielä tän muutaman viikon ajan. Tarkalleen enää 19 aamua ja lähtö Suomeen koittaa...

P.S. Tää miun märkärupi näyttäis uusivan... Jee. Kahtelen pari päivää, jos lähtis itestään paranemaan (epäilen) ja sit lähen ostamaan niitä yököttäviä vihreitä kapseleita toisen satsin. Toinen kerta toden sanoo vai miten se nyt oli?

1 kommentti:

  1. Käy hoidata se rupi pois! Vakuutushan maksaa, vai mitä?

    Kuullostaa tutulta tuo hervoton sosiaalisuus - se on mukavaa aluksi ( jenkeistä kokemuksia), mutta suomalainen väsähtää siihen ennemmin tai myöhemmin! Lentokenttäbussissa kotiinpalatessa Hesassa on ihanaa, kun kukaan ei puhu mitään eikä hymyile typerästi (paitsi minä kun se jenkkihymy on jäänyt päälle). MUTTA sitten parin viikon päästä Suomessa sitä iloisuutta ja sosiaalisuutta taas kaipaa. Missän ei siis ole hyvä...

    VastaaPoista