Bailando, bailando

Tänään oli aika peruspäivä. Mie lähin aamusta taas Warrenin, Chrisin ja Kristyn kanssa kuvaamaan Roxanne's Cake Housen neljättä jaksoa. Oikeesti ihmettelen edelleen miten miut uskalletaan laittaa näinkin tärkeeseen tehtävään kun tää tulee kuulemma olemaan yks näitten tärkeimmistä omista tuotannoista tänä vuonna. Viime perjantaina sain tosi hienon WTV paidan vahvistamaan että oikeesti olen osa tiimiä. Wau. Enkä tosiaan valita itse työstä enkä työporukasta - yhtä ihmistä lukuunottamatta. Sanotaan vaikka että tällä henkilöllä on noussu jotain keltaista nestettä päähän niin että sitä tulee jo korvista ulos.

Tälläsen paidan mie sain. Ihan kirjailtu WTV teksti.

Hieno takaosa. I'm officially part of the crew now.

VAROITUS: Seuraava tekstinpätkä sisältää rajuja mielipiteitä ja valitusta edellä mainitusta ihmisestä. Skippaa seuraavaan kuvaan jos kaipaat jotain pirteämpää.

Jos vaikka joku on vialla (tänään mukana oli yks ylimääränen mikrofonin lähetin, ei todellakaan miun pakkaamassa laukussa) se on heti automaattisesti miun syytä. Lisäksi tää kyseinen henkilö osaa olevinaan tehdä kaikki hommansa ammattimaisesti, mutta tänäänkin tuli todistettua että asia ei todellakaan ole näin. Itse asiassa puutteita löytyy jopa niinkin yksinkertaisesta asiasta kun valkotasapainon ottaminen...

Luonnollisesti kaiken pitää tapahtua hänen etujensa mukaisesti. Esim. tänään huoneen valaistusta oli pakko muuttaa kesken kuvausten KOSKA kakku ylivalottui lähikuvissa... Siis öh, miekin kyllä huomasin kyseisen faktan, mutta kamerassa on sellainen asia kuin aukon säätö tämän ongelman ratkaisemiseksi. Mutta ei, huoneen valaistus meni uusiksi. Kaiken huippu oli vielä kun noin tunnin kuvauksen jälkeen, ensimmäisen kasetinvaihdon aikaan tyyppi huomasi että kameran käsihihna on hänelle liian tiukka. Niinpä miun piti vaihtaa kameraa hänen kanssaan ja koska kaikki äänipiuhat on miun kamerassa kiinni sen takia että hän pystyisi liikkumaan vapaammin ilman johtoja, piti tehä kaikki soundcheckit uudelleen. Voisin sanoa että tässä vaiheessa miun pinna oli melko kireellä tänään.

Mutta kaikkien ihmisten kanssa on tultava toimeen ja osattava työskennellä heistä riippumatta. Ja onneksi tuolla TV asemalla kaikki muut on ihan kivoja tätä yhtä lukuunottamatta. Harmi vaan että mie jouvun tekemään eniten töitä just tän henkilön kanssa... Mut enköhän mie tän loppuajan vielä kestä. Sain vielä lähtee tänään vähän aiemmin jäähtymään eilisen venähtäneen työpäivän takia, joten ihan hyvät fiilikset :)

Tänään huoneviihdykkeenä limborata.

Loppuillasta pestiin pyykkiä ja aika paljonhan tuota oli nurkkiin kertyny. Ei saatu mitenkään mahutettuu niitä olemassaoleville tangoille, niin tehtiinpä omia pyykkinaruviritelmiä Piian suoristusraudasta, tuolista, patterista ja kaapin ovesta. Oli kieltämättä aika hulvaton ripustussessio... Nyt täällä huoneessa on tosin aika vaikee liikkua ilman hirveetä temppuilua ja limboomista. Mut pieni aktiviteetti vaan piristää ;D Limbojuhlat alkakoon, tosin miulla yksin kun Jenna ja Piia päätti taas lähtee ulos uusien tuttaviensa kanssa. Oon ehkä vähän erakko, mutta minkäs teet...

Patentti nro 1: patteri, Jennan sänky ja ovenkahva.

Patentti nro 2: Piian suoristusrauta, parvekkeen tuoli ja pala teippiä

P.S. Pahoittelen suht. tylsää kuvitusta... Huomenna ehkä parempia.