Fremantle - been there

Tää päivä alko hyvin kun Jenna löys työmatkalta jonkun onnettoman hukkaaman kurkun ja adoptoi sen meidän ruokaperheeseen. Tästä onnenpotkusta tulossa postaus varmaan huomenna kuvien kera, kun kurkku seurasi ahkerasti mukana ja ehti tehdä vaikka mitä. Töissä Jenna sitten jatkoi (rakkaan kurkkunsa kanssa) programming- osastolla, kun Piia ja mie vaan oltiin pari tuntia tekemättä mitään. Tai paljonhan me siinä kerettiin: katottiin tosi hienoa taideohjelmaa, keskusteltiin musiikista ja sitä kautta IB lopputyöstä. Oli vähän puhetta jos tehtäisiin se täällä Australiassa. Älkää huoliko, idean tasolle se toistaiseksi jäi kun ei tiedetä aihetta tai mitään muutakaan työnjaosta saati näyttelijöistä.

Jenna lukittiin studioon eroon rakkaasta adoptiokurkusta, jolloin seurauksena oli erittäin huonoa käytöstä. (Tilanne on lavastettu ja kuva kaivettu arkistosta, mutta näinkin olisi voinut käydä.)

Käytiin lounastauolla syömässä KFC nimisessä ketjussa, jota ei ilmeisesti Suomessa ole. Täällä hämmästeltiin tätä faktaa jo aiemmin, kun ainakin school kidit oli ihan varmona että KFC on maailmanlaajuinen ketju. Sieltä saa siis erilaisia kanaruokia ja ihan hyvältä tämänpäiväinen kanahampurilaisateria maistuikin. Hirmu epäterveellisesti tulee täällä syötyä kun eilenkin käytiin mäkkärissä :D Vois olla tapojen parantamisen aika ja mennä huomenna johonkin mistä saa ihan oikeeta, terveellistä ruokaa.

Fremantlen asemalla.

Lounastauon jälkeen Piiat ja miut lähetettiin Fremantleen Jingjingin kameraihmisiksi. Junalla matkustettiin taas ja Carolynn suositteli meille SmartRider elektroniikkalippuja, jotka tulis pitemmän päälle halvemmiksi kuin kertaliput. Ihan hyvältä idealta kuulosti ja pitää nyt arvioida tää meidän käyttötarve tälle lipulle.

Fremantlessa otettiin taksi ja ajettiin erään professorin luo, jota haastateltiin julkiseen terveydenhuoltoon liittyvillä kysymyksillä. Piia oli tällä kertaa virallisesti kameran takana, mie toimitin vaan äänimiehen ja jalusta-assistentin virkaa. Haastattelu loppui hieman kesken, kun professorille tuli kiire johonkin tapaamiseen (myö oltiin luonnollisesti vähän myöhässä aikataulusta) ja lähdettiin sitten takaisin Perthiä kohti, ensin bussilla, sitten junalla. Lippusekoiluista huolimatta päästiin turvallisesti takaisin. Tämän jälkeen mie lähdin kauppaan ostamaan jugurttia ja Piia jäi editoimaan.

Fremantle näytti pikavisiitin perusteella ihanan rauhalliselta pikkukylältä. Voisin melkein vaikka muuttaa sinne :)

Loppupäivä meni sitten miun osalta huoneella näitä rupia parannellen. Vähäsenhän tuo häiritsee olla ihmisten ilmoilla tämän näköisenä, joten yritän vältellä julkisilla paikoilla liikuskelua vielä toistaiseksi. Toivotaan että Piian pelastavan rasvan ja Jennan desinfiointiaineen avulla nää lähtee parantumaan. Oon henkeni velkaa molemmille :D Lopuksi haluaisin vielä kiittää veljeäni Perttua Suomessa. Siulta tää rupi tarttu minuun, joten kosto on suloinen ;)